Ensin tosin valmistuivat nämä aivottomat projektit:

     

Pipo ja kaulaliina entiselle oppilaalle. Kaulaliina Novitan Teddyä, oranssia 100g ja mustaa kaulaiinan kiinnitykseen ja kukkaan sekä pipon kukkaan yhteensä n. 20 g (sisältäen yhden pieleen menneen virityksen, joka löysi tiensä roskakoriin). Pipo Novitan Ainoa, n. 40g. Pipon ja kaulaliinan väri ei ole oikeasti ihan noin lähellä toisiaan, mutta sopivat silti aika hyvin yhteen. Nämä lähtee tosiaan Porvoon suunnalle eräälle ~10-vuotiaalle neidille, joka lähetti minulle tuossa joulun alla herttaisen kirjeen ja paketin.

 

Ja se haalari:

Malli: Suuri käsityölehti 3/2001, monin muutoksin. 

           Lanka: Gjestal Maija, yhteensä 256g

           Puikot: bambuiset sukkapuikot 3 ja 3,5 sekä 3,5 bambuinen pyöröpuikko.                    

Muutokset ohjeen malliin: silmukat on otettu koon 74 cm mukaan (jäbä käyttää koon 86 vaatteita). Lisäykset on tehty tuon koon mukaan, mutta mitat pojan omien mittojen mukaan. Eli lahkeen pituus on n. 27 cm, haarasta kainaloon 30 cm (eikä pari senttiä lisää olisi haitannut yhtään, lehden mukaan tämä oli jo koon 98 cn mitta), hihan pituus 26,5 cm.  Ohjeen mallissa on huppu, mutta tein tilalle tuollaisen taitettavan kauluksen. Ja tietysti nuo kirjoneuleet on oma lisäys, kaivureihin otin mallia jostain vanhasta modasta, mutta muutin sitäkin... Raidat on ihan oma sovellus, enkä tiedä saako noin tehdä mutta teinpä silti. Kuvassa etukappaleella ei ole (vielä) tahraa, vaan ihan puhdasta kuolaa. Herra kävi kertomassa mitä kaivuri sanoo.  Kirjoneuleiden asettelu onnistui aika hyvin, vaikka jouduinkin laskemaan aika tarkkaan että saan ne osumaan kutakuinkin fiksuille kohdille.Napeiksi valitsin ensin ihanat retrot äiteen varastoista saadut 70-luvun keltaiset napit, mutta ne olivatkin loppujen lopuksi liian suuret. Nuo ruskeat napit on kyllä ihan hyvät myös.

Edit: vielä yksi "muutos" jonka tein; olkapäät yhdistin kolmen puikon päättelyllä ompelun sijaan.

Tähän olen kyllä tyytyväinen. Ensimmäinen työ, johon tein muutoksia noin rohkeasti, ja voisin jopa väittää onnistuneeni. Kuvattava oli vain eri mieltä paikallaan pysymisestä, niin ei oikein näy miten haalari istuu. Malli oli  tosi leveä, mutta tästä tuli hoikalle pojalle sopiva,kun uskaltauduin luottamaan omaan järkeen. Kiva pukea päälle vaate johon jätkä ei huku leveyden puolesta. Vaikka ei se pukeminen ole helppoa aina meilläkään...

Koska kakkonen päätti antaa vielä odottaa itseään, seuraavaksi puikoille pääsee vielä kauluri jätkälle ja aivottoman projektinkin ehdin jo aloittaa tänä aamuna. Niistä lisää sitten myöhemmin.