Kaveri sai jo syyskuun alussa suloisen pikkuneidin, mutta vasta nyt päästiin tapaamaan ja sain vauvalahjan annettua; valmiina se onkin ollut jo hyvän tovin.

Ensiksikin pakettiin sujahti pussilakanoita ja lakana. Hippokangas Ikeaa, samoin tuo autokangas. Se oli alunperin sellainen tosi hassun mallinen vauvapussilakana; pituutta just äitiyspakkauksen peitolle sopivasti, mutta leveyttä ainakin puolimetriä liikaa. Siitä kavennellen siis pussilakana.

Yhteen pussilakanaan aplikoin toiselle puolelle Baby-sanan; kaveri kun puhui usein beibistä odotusaikanaan.Y:n yläpuolelle tarttui harmittavasti silitysraudasta jokin tahra, joksin uskon sen lähtevän pesussa pois. En alkanut tätä kovin voimaakkaasti pesemään, kun en tiennyt mitä pesuaineita tulokkaan pyykeissä käytetään; lupa heittää pois jos tahra ei lähde.

Lisäksi vielä pari hamosta ja tuttiketju; joskaan neiti ei kuulemma käytä ainakaan vielä tuttia.

Suuritöisin paketin osanen oli pöytäkangaspuilla kudottu pieni peitto, joka pieniä virheitä lukuunottamatta onnistui yllättävän hyvin.

Lankoina tässä on Gjestalin Maijaa, ja Novitan Nallea, konepestäviä periaatteessa molemmat. Loimilankoja muistaakseni 168, juurikaan enempää ei olisi puille mahtunut.  Kuvaan en saanut onnistumaan, mutta tämä on kudottu toimikkaana, eli niisiä (sanotaanko se noin) oli neljä, ja niitä sitten järjestyksessä heiteltiin edestakaisin.  Kaikkia vaihekuvia en muistanut ottaa, mutta tässä on yksi:

Näitä oli tarkoitus tehdä enemmänkin, mutta maha haittaa sen verran olemista, ettei kutominen/niisiminen oikein luonnistu tällä haavaa. Katsellaan sitten keväällä/ensi syksynä, josko aikaa riittäisi tuolloin uusille kokeiluille. Nämä puuthan kuuluvat miehen famulle, jolta löytyvät myös ihanat 1800-luvun loppupuolen kangaspuut, jotka ovat hänellä ahkerassa käytössä. Ihan heti en ole itselle pöytäpuita laittamassa, jos vaan näitä saan jatkossakin lainata, sen verran arvokkaat kapistukset ovat kuitenkin.